Valtion omistama 105,8 hehtaarin kokoinen Äpätinkankaan alue sijaitsee Rautjärven kunnan Kekäleniemen kylässä. Äpätinkangas sai valtioneuvoston asetuksella luonnonsuojelualueen aseman loppuvuodesta 2019. Äpätinkankaan tekee ainutlaatuiseksi sitä kohdannut mittava myrskytuho, joka loi alueesta nykyisenkaltaisen, runsaasti lahopuuta sisältävän luontaisen metsätuhoalueen. Äpätinkankaan vanhat metsät olivat huomionarvoisia jo ennen myrskytuhojakin. 29.7.2010 ennen puolta yötä Asta-rajuilman voimakas syöksyvirtauksien parvi eteni Kekäleniemen yli. Vastaavanlaisia yöllisiä syöksyvirtausparvia ei löydy Suomen sääilmiöiden historiasta.
Kekäleniemen kyläyhdistys on toteuttanut Äpätinkankaalle teemallisen luontopolun yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Luontopolku on 1 km pitkä ja se kulkee helppokulkuista metsätien pohjaa. Polun pääsee kulkemaan jalkaisin tai pyöräillen. Polku päättyy jääkauden muovaamalle harjumaiselle hiekkakankaalle, joka jakaa vedet laskemaan kahteen päävesistöön; Hiitolanjoen ja Vuoksen valuma-alueeseen. Luontopolun kohokohta on sen päätepisteestä, jonka metsätyypissä yhdistyy kuiva kangasmetsä ja järeät maalahopuut. Tässä kohdassa Asta-myrskyn tuhot ovat konkreettisesti nähtävissä ja vaikkapa käsin kosketeltavissa. Myrskytuhoareenan erilaiset aistimukset voivat parhaimmillaan olla jopa mykistävä elämys tai voimaannuttava kokemus. Päätepisteen levähdyspaikasta on myös hyvät näkymät Torsalle. Polun varrelle on koottu muutamia opastetauluja, jotka kuvaavat alueen merkitystä etenkin lahopuulajiston elinympäristönä. Luontopolun kulkijaa ohjataan myös tutkimaan omaa metsäsuhdettaan opastetulla harjoitteella.
Kyläläisillä oli tarve jakaa kokemaansa ja saada myötätuntoa. Omien menetystensä korostajat kuitenkin suututtivat. Vältän tunteeseen palaamista. Eihän omat aineelliset vahinkoni olleet muutamaa ruttaantunutta räystäskourua vakavampaa. Kylän sosiaaliset siteet vahvistuivat ja turvaverkot laajenivat. Tilanteissa, joissa vuorovaikutukselta odotettiin päivittelyä irronneista kattopelleistä, kuvailin omia kokemuksiani vastasyntyneen vauvan rinnalla. Tiesin, että kirjanpainajalegioonan hyökkääminen tai aggregaattien loppuminen myymälöistä eivät olisi minulle ensisijaisia uhkia. Huomasin jopa kadehtivani heitä, kenen vahingot olivat korvattavissa vakuutuksista. Rahalla mitattu sääli olisi jotenkin konkreettisempaa.
Myrskyn uhreja olivat kylällämme kaikki. Perintömetsän kasvun odotusarvot tai nuorena miehenä istutettuun taimikkoon kohdistuneet vahingot olivat määräävimpiä tekijöitä, millä tunteisiin vetoavaa kunnioitusta ansaittiin. Kyläyhteisön kollektiivista surua mitattiin myrskyn kaatamissa hehtaareissa ja tukiksi kelpaamattomissa moteissa. Vastoinkäymisten vaara leijui ilmassa vielä pitkään. Terveyteen kohdistuneita vahinkoja aiheutui vasta sitten, kun tarmokkaiden ahertajien polttomoottorikäyttöiset työkalut lauloivat yötä päivää jokaisessa niemessä. Olihan pihanurmet ja perennapenkit saatava nopeasti taas kukoistamaan. Kekäleniemeläisten puheeseen on juurtunut kaksi ajan käsitettä; on aika ennen myrskyä ja myrskyn jälkeen. Meillä on yhteinen asia, joka traumatisoi monet vuosiksi. Koettelemus, joka vahvistaa kylämme identiteettiä mieleenpainuvalla tavalla. Tarina kerrottavaksi tuleville sukupolville.
Heinäkuun lopulla oli helteinen päivä. Lämmin ja painava ilma roikkui pihapuiden alaoksilla. Minun oli vaikea löytää suojaisaa pihakoivun lehvästöä, jonka varjossa olisi vaaleansinisten vaunujesi hyvä olla päiväuniesi aikana. Olit syntynyt kesäkuussa, yhteistä elämää meillä oli takana muutama viikko. Olit esikoiseni, ihmettelimme vielä toisiamme. Koin uudessa roolissani epävarmuutta. Ympäristöstä tulevissa vaatimuksissa luotiin odotuksia vastasyntyneen parhaan ravinnon lähteistä. Imetys on kuulemma niin helppoa. Heikentynyt itseluottamus teki sykkyrää mieleeni. Hyvän äitiyden normit loivat paineita.
Olin väsynyt päivän kuumuudesta. En muista minkään median varoitelleen navakasta tuulesta tai ukkoskuuroista. Toisaalta en olisi säätiedotuksen perusteella tehnyt mitään toisin. Autokuurin ovet olivat auki ja trampoliini pihalla, satoi tai paistoi. Peittelin sinut yöunille pinnasänkyysi. Ilmastointilaitteesta hurisi viileää ilmaa. Minä oikaisin omaan sänkyyni, löystyneitä luuliitoksiani suoristellen. Tuuletusikkunoista puhalsi jo illan viileys. Pian sade ropisutteli kattopeltiin tuudittavaa hurinaa. Uni saapui hetkessä.
Yön raikastava tuuli oli vaihtunut vihellykseksi. Ujellus sai minut nousemaan ylös. Painoin tuuletusikkunoiden kahvat kiinni. Isot ikkunat järvelle päin näyttivät harmaata maisemaa, salamat leiskuivat, jyrinän suunnasta ei saanut selvää. Maisemasta ei enää erottunut horisonttia eikä vesiseinän takaa näkynyt pihakoivua. Ikkunoiden pielukset tuntuivat irtoavan helisevien lasiruutujen edessä. Rajuilma tuntui tulevan väkisin sisälle. Myrskyn ääniä on vaikea pukea sanoiksi. Korvien aistimuksessa oli ujellusta ja mylvintää. Toisaalta kaikki äänet olivat vaimenneet. Ei kuulunut yhtään mitään. Voin hyvin ymmärtää sen hämmennyksen tunteen, jos talon kattopellit läpäissyt pihapuu tuli talon asukkaille tietoon vasta myrskyareenan väistymisen jälkeen.
Rauhattomuuteni oli tarttunut sinuunkin. Nostin sinut pois pinnasängystäsi, joka sijaitsi talon ulkoseinän vieressä. Tiiliseinän toisella puolella kasvoi muutaman metrin päässä pihamme suurin kuusi. Otin sinut viereeni jatkamaan untasi. Rajuilma pauhasi mustana vielä hetken, pyyhkäisi sitten hurjana ylitsemme ja jatkoi matkaansa möyryten. Minuutteja oli tarpeetonta laskea, en voinut muuta kuin odottaa. Yö oli valloillaan, uni oli poissa.
Uteliaisuuteni pihapiirini tuhoista sai minut nousemaan ylös. Seisoin kotini rappusilla ja tuntui, että olisin astunut ulos johonkin toiseen paikkaan. Oli aivan hiljaista. Ei kesäyön lintujen leperrystä tai sirkkojen sirinää. Usva leijui raskaana velloen parin metrin korkeudessa peltojen päällä. Maa höyrysi. Tuoksui märkä heinä ja multa. Rajuilmasta väsyneet puunrungot olivat katkeilleet pihanurmelle säleitään heitellen. Pihan suurin kuusi oli kaatunut talosta poispäin nostaen juuristolevyn kuin seinäksi ylös. Lennelleitä pihakalusteita ympäri pihaa. Trampoliini oli poissa. Heinää ja puiden lehtiä liimaantuneena märille pinnoille. Surin hetken maahan pudonneita omenan raakileita ja taittuneita marjapensaita. Sähköpylväissä kulkevat ilmajohdot retkottivat maassa. Niin lojuivat sähköpylväätkin. Kylätien oli sulkenut kaatuneiden puiden ristikko. Usvan seasta kajastavat auton ajovalot kulkivat peltoa pitkin etsien mahdollisia kiertoreittejä, jonnekin.
Kokonaisvaltainen väsymys turrutti toimintakykyni. Tiesin, että aamu oli liian lähellä. Sinä kutsuit minut taas lähellesi. Yritin siirtää voimattomuuden tunteeni vielä aamu viideltä johonkin hyödylliseen. Tein mielikuvalistoja taskulamppujen ja kertakäyttöastioiden sijainneista kodissamme. Mitä maitotuotteita olikaan tullut hankittua lämpenevään jääkaappiin eilen. Laskeskelin kosteuspyyhkeiden riittävyyttä seuraavaksi päiväksi. Onneksi en silloin tiennyt, että olisimme 24 vuorokautta ilman sähköjä ja juoksevaa vettä. Seuraavana päivänä lämmitin sinulle kaasukeittimen vesihauteessa korviketta. Päiväuniasi varjostanut pihakoivukin makasi maassa.
Teksti: Jenni Rautio
Kuvat: Ninni Koponen
Sijainti kartalla
Kirjoitus ja kuvat ovat osa Rural Explorer -hankkeessa tehtyä Tarinajoki-kirjaa, johon on koottu Kaakkois-Suomen maaseudun matkailuyritysten käyttöön alueen historiaan ja nykypäivään liittyviä kiinnostavia ja yllättäviä tarinoita sekä yhdistetty niihin paikkatietoa.