Lappeenrannan lähettyvillä Ylämaalla esiintyy laajoilla alueilla poikkeuksellisen värikästä kiveä, jota kutsutaan sen väriloiston takia spektroliitiksi. Kiven löysi vänrikki Pekka Laitakari välirauhan aikana kesällä 1940, kun Salpalinjaa rakennettiin puolustuslinjaksi itärajalle. Laitakarin isä, geologi Aarne Laitakari oli aiemmin etsinyt spektroliitin emäkalliota vuosien ajan eri puolilta Kaakkois-Suomea. Spektroliitin louhinta aloitettiin Ylämaalla 50-luvulla ja ensimmäinen jalokivihiomo perustettiin 1973.
Siellä se taas kulkee, tonkii maata lapio kourassaan. Sen kuulee telttakankaan läpi. Sanottiin sille Mäkelän kanssa, että kyllä me tästä kohta noustaan. Mutta nämä varhaiset aamut ovat myrkkyä. Kun tekisi mieli vain nukkua ja yrittää karkottaa päästään räjähdysten äänet, korvan ohi vinkuvan luodin surinat.
Ei ollut virkannut mitään, antanut vain sellaisen upseerin katseen.
Vänrikki iskee lapion kärkeä kankaiseen maahan ja rinnalla huhkii miehiä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Puolustuslinja alkaa täällä Ylijärvelläkin saada hitaasti muotoa. Tai mitä muotoa tuo nyt on – yhtä leveää käytävää ja bulevardia kuin jossakin Helsingissä. Kaverit leukailevat että kohta päästään saatille. Ryssäkö meitä saattelee ja kuka vie ja minne?
Kova on kolina ja kilinä, kun äijät lapioi. Kailosen porukan kanssa rullataan kivenlohkareita. Kesä lämmittää selkää ja hiki kerää paikalle hyttyset ja paarmat. Tästä ei tankki läpiä pääse. Vänrikki seisoo nyt isoimman kiven päällä ja tutkailee ympärilleen. Kyllä me tiedetään mitä se sieltä hakee.
Oli katsokaas yhtenä iltana kertonut meille isästään, jolla oli päähänpinttymänä värikäs kivi. Sitä oli vuosia etsinyt ympäri maata. Jotakin oli löytänytkin, mutta ei emäkalliota. Mietittiin Mäkelän kanssa että oikeinko kultaa tässä sodan keskellä lähdetään kaivamaan. Mutta ei kultaa, ei. Kiveä vain.
Nyt vänrikki on asettunut polvilleen. Näyttää tutkailevan jotakin kädessään. Pyörittelee ja kohottaa aurinkoon. Hymyilee.
Myöhemmin näyttää löytöään meillekin. Kertoo, että tämä kivi on kuin korttipakka, ja näitä riittää. Selvästi siinä kyllä näkyvät toistensa päällä olevat värikkäät ohuehkot levyt. On sinistä ja vihreää, keltaista ja oranssiin vivahtavaa punaista. Kääntelen kämmeneen sopivaa ihmettä, punnitsen, mittailen ja silmäilen eri puolilta. Kaunis on, kuin koru. Tämän kaiken keskellä ei tuollaista voi ihan nieleksimättä katsella. Vänrikki hymyilee meille silmät kosteina.
Teksti: Pekka Vartiainen
Kuvat: Ekaterina Ivanova
Sijainti kartalla
Kirjoitus ja kuvat ovat osa Rural Explorer -hankkeessa tehtyä Tarinajoki-kirjaa, johon on koottu Kaakkois-Suomen maaseudun matkailuyritysten käyttöön alueen historiaan ja nykypäivään liittyviä kiinnostavia ja yllättäviä tarinoita sekä yhdistetty niihin paikkatietoa.