Luonto näytti järvellä voimansa heinäkuussa 1957, kun hirmumyrsky puhalsi kilometrien leveydeltä ja pituudelta pitkin veden selkää puhaltaen kumoon myös lähialueen talojen kattoja, aitoja, puhelin- ja voimavirtapylväitä sekä metsää hehtaarien alueelta. Kymmenisen minuuttia kestänyt rajuilma pakotti ihmiset piiloutumaan kellareihin ja maakuoppiin. Autoilijat pyrkivät metsästä pois kohti aukeita paikkoja, mutta silti monet pellit menivät lommoille puiden ja oksien sateesta. Viljapellot kammattiin lakoon ja Saimaan metsäiset saaret parturoitiin jättiläiskoneella kaljuiksi.
Henkilövahingoiltakaan ei vältytty. Järvellä kalastamassa olleesta nelihenkisestä seurueesta kolme hukkui yhden pelastautuessa uimalla läpi raivoisasti myrskyävien aaltojen yli rantaan. Toisessa venekunnassa olleet isä ja poika pitivät veneen laidoista kiinni, kun tuuli paiskasi sen kuivalle maalle. Läheisellä leirintäalueella kymmenet teltat menivät tuulen mukana, mutta kuin ihmeen kaupalla niissä olijat säilyivät vahingoittumattomina. Kokemuksistaan järkyttynyt nainen oli ollut taluttamassa pyöräänsä lähialueella, kun hurjana vellonut myrsky oli heittänyt pyörän tämän käsistä ja temponut puhelintolpasta kiinni pitänyttä naista niin, että hänen kasvonsa ja kätensä olivat täynnä rakeiden ja lentävän soran aiheuttamia paukamia ja ruhjeita.
Hirmuisen tuulimyrskyn satoa alettiin korjata pikaisesti varusmiesten ja muiden vapaaehtoisten toimesta. Mutta myrskyn aiheuttamat tuhot olivat vielä pitkään näkyvissä.
Teksti: Pekka Vartiainen
Kuva ylhäällä: Anni Jokitalo
Sijainti kartalla
Kirjoitus ja kuvat ovat osa Rural Explorer -hankkeessa tehtyä Tarinajoki-kirjaa, johon on koottu Kaakkois-Suomen maaseudun matkailuyritysten käyttöön alueen historiaan ja nykypäivään liittyviä kiinnostavia ja yllättäviä tarinoita sekä yhdistetty niihin paikkatietoa.