Immalanjärven luonnonkohteisiin kuuluu Hengestinkallio, jonka laelle isonvihan aikaan kerrotaan kyläläisten ajaneen alueelle eksyneen venäläisen sotilaan. Tämä oli sitten hevosineen tahtoen tai tahtomattaan pudonnut jyrkältä kalliolta alas.
Ylös, ylös Hengestivuorelle! Mies hoputtaa, iskee hevostaan vauhtiin. Takaa kuuluvat lähestyvien ihmisten äänet. Pelko, pakokauhu liimaa iholle kylmän hien, sataa tihuttaa, tuuli tarttuu käsivarsiin, yrittää heittää hänet ratsun selästä maahan. Pakoon, ylös, ylös. Hevosen suusta nousee vaahtoa, sen kyljet värisevät, tumman karvan peittämät lihakset hakevat happea. Mies pitää suitsista kiinni kuin saisi niistä lisää voimaa tai voisi lähettää ratsunsa kiitoon.
Yhä lähempänä ne ovat, kyläläisten joukko. Mies sadattelee turhaa eksymistään, uteliaisuutta, joka oli saanut hänet poikkeamaan reitiltä ja eroamaan muista. Savut olivat houkuttaneet, äänet, tuoksut, ehkä mielihalu, metsän rauhainen syli erehdyttänyt. Vasta kun ensimmäinen kivi oli osunut ontosti kopahtaen hevosen kylkeen, hän oli muistanut varoitukset ja vihan, joka tänne kätkeytyneenä teki ihmisistä petoja.
Ylös, ylös vuorelle! Kapea polku kohoaa nyt jyrkästi, seuraa kituliaan kuusikon laitaa, kiertää pieniä kallioon pureutuneita mättäitä. Sateen isku tihenee. Mies ei enää istu satulassa vaan seisoo melkein suorin jaloin hevosen selässä. Nuoli lentää ikävästi sirittäen hänen olkapäänsä ohi. Toinen osuu pohkeeseen ja saa hänet horjahtamaan. Enää muutama metri. Päästävä pakoon, päästävä pois!
Vuoren laella hän kääntää ratsunsa kuin palatakseen takaisin, mutta katoaa sitten alas märkään tyhjyyteen. Ilmaan piirtyy ratsumiehen piinan vapauttava huuto.
Teksti: Pekka Vartiainen
Kuva: Anni Jokitalo
Sijainti kartalla
Kirjoitus ja kuvat ovat osa Rural Explorer -hankkeessa tehtyä Tarinajoki-kirjaa, johon on koottu Kaakkois-Suomen maaseudun matkailuyritysten käyttöön alueen historiaan ja nykypäivään liittyviä kiinnostavia ja yllättäviä tarinoita sekä yhdistetty niihin paikkatietoa.